maanantai 25. lokakuuta 2021

”On toipumisen edellytys, ettei jää kaunaa eikä katkeruutta”

 

 

Luota itseesi enemmän!

Opettele puhumaan. Kerro, jos on paha olo, äläkä teeskentele, että kaikki on hyvin.

Ei kannata lähteä kaikenlaisten päähänpistojen mukaan, älä kulje sieltä, mistä aita on matalin.

Älä lähde suorittamaan elämää!

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

Sinusta tulee osaava ja vahva!

 

Muun muassa näillä sanoilla A-kiltaveteraanit puhuttelivat nuorta itseään A-Kiltojen Liitto ry:n Veteraanipäivillä lokakuussa Utajärvellä. Aiheena oli muutaman vuoden takaista #olisinpatiennyt-kampanjaa mukaillen katsoa hetken verran taaksepäin tällä viisaudella ja ymmärryksellä, joka nyt oli.

Osaan antaa anteeksi itselleni ja muille, oli erään osallistujan vahvuus, kun jokainen vuorollaan sai nimetä oman vahvuutensa toipujana. Olimme tärkeän asian äärellä. On hyvä ymmärtää omaa historiaansa sekä omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Tosiasioita ei kannata vähätellä eikä mitätöidä, mutta anteeksi on viisasta antaa. ”On toipumisen edellytys, ettei jää kaunaa eikä katkeruutta”, kyseinen osallistuja vielä tarkensi. 

 

A-kiltaveteraani on pitkään ja vahvasti A-kiltatoiminnassa mukana ollut A-kiltalainen päihdetoipuja tai läheinen. Tässä kuvassa on yhteensä 240 vuotta toipumisen kokemustietoa.

 

Mitään toipumisen viisasten kiveä ei A-kiltaveteraaneilla tietenkään ollut nimetä tai osoittaa. Kuitenkin osallistujista pystyi aistimaan rohkeuden ja rehellisyyden tosiasioiden kohtaamisessa ja äärellä ja myötätunnon nuorta ja vanhempaakin itseä kohtaan.

Sillä muutos on hidasta. Toipuminen on hidasta. Vanhoja asioita ei ole tarpeen kaivella, mutta on hyvä, jos ne on saanut jossain joskus käsiteltyä. Monelle se paikka on ollut A-kilta. Monelle se paikka on A-kilta.


Uskallan näyttää tunteeni.

Osaan odottaa.

Osaan muuttua.

 

Teksti ja kuva:

Kirsi Mäki

järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija

A-Kiltojen Liitto ry

Kursivoidut tekstit: A-kiltaveteraanit




maanantai 17. toukokuuta 2021

”Yksi pahimpia ongelmia on se, että apua hakeva ja tarvitseva henkilö ei pääse palvelujen piiriin”

 

Päihdepalveluihin hakeutuvien ihmisten ongelmat muistuttavat usein toisiaan ja kaiken lisäksi pysyvät vuodesta toiseen pitkälti samanlaisina. Päihdeasiamiehelle tulevat kysymykset ja neuvontapyynnöt osoittavat, että vaikeuksia on ainakin tarpeen mukaiseen hoitoon pääsyssä, pitkissä odotusajoissa, hoito- ja kuntoutusjaksojen kestossa, hoitojatkumoissa, maksusitoumusten saannissa, läheisten palveluissa. Kun hoitoon jo on päästy, ongelmia ilmenee potilaan/asiakkaan kuuntelemisessa ja mielipiteiden huomioon ottamisessa, kohtelussa, yhteisesti sovitusta kiinni pitämisessä, henkilökunnan tiheässä vaihtuvuudessa, henkilön pompottelussa esim. päihde- ja mielenterveyspalvelujen välillä, tarpeelliseen muuhun hoitoon pääsemisessä ja omien potilastietojen saamisessa. 

Oikeus hoitoon tarpeen mukaan

Yksi pahimpia ongelmia on se, että apua hakeva ja tarvitseva henkilö ei pääse palvelujen piiriin. Odotusajat ovat liian pitkät. Jopa hoidon tarpeen arviointiin voi joutua odottamaan joitakin viikkoja. Arviointi itsessään vie aikaa ja sen jälkeen alkaa odotus hoitoon pääsemiseksi. Hoitotakuuajat toki on säädetty, mutta perusterveydenhuollon kolmen kuukauden aika arvioinnin päättymisestä hoitoon pääsyyn on odottavalle pitkä. Päihdepalvelut kuuluvat pääsääntöisesti perusterveydenhuoltoon. 

Lainsäädännössä korostetaan henkilön tarvetta apuun, tukeen ja hoitoon. Tarve edellä mennään ja yksilölliset tarpeet vaihtelevat. Jollekin asiakkaalle riittää ongelma-asioiden puheeksi ottaminen, mutta toinen saattaa tarvita pitkäaikaista laitoskuntoutusta. Kunnan tarjonnan pitää pystyä vastaamaan näihin ja kaikkeen siltä väliltä. Toisinaan kyseenalaistetaan liiaksi asiakkaan motivaatiota. Retkahduksia sattuu matkan varrella useimmille. Vaikka asiakas on ollut aiemmin hoidossa ja hoito on syystä tai toisesta loppunut, uudelleen hoitoon hakeutuminen on osoitus avun tarpeesta ja motivaatiosta.

Katko- ja vieroitushoidon ja laitoskuntoutuksen tarvetta on paljon. Katkolle ja vieroitukseen pääsy on helpompaa, mutta laitoskuntoutushakemusta voi joutua perustelemaan useaan otteeseen ja senkin jälkeen tulee hylkypäätös, johon on haettava muutosta. Vaikka laitoskuntoutuksen kesto tulee arvioida henkilön tarpeen pohjalta, on tavanomaista, että maksusitoumus myönnetään aluksi vain yhdeksi kuukaudeksi. Tilannetta kuitenkin arvioidaan kuntoutuksen aikana ja lisäkuukaudet ovat mahdollisia.


 


Päihdeasiamiehen verkkosivuilta löytää kattavan tietopaketin päihdeasiakkaan oikeuksista.

 


Asiakkaat helposti vertaavat itseään muihin, myös koko Suomen alueella. Koko valtakunnan tasolla epäreiluuden tunnetta lisää se, että eri kuntien päihdepalvelut vaihtelevat keskenään melkoisesti. Päihdepalveluiden siirtyminen hyvinvointialueiden vastuulle mahdollisesti korjaisi tilannetta.

Monella päihdeasiakkaalla on mielenterveysongelmia, somaattisia sairauksia ja sosiaalisia ongelmia. Paikoitellen heidän on vaikeaa päästää hoidattamaan muita sairauksiaan, vaikka niin ei saisi olla eikä päihderiippuvuus saa olla esteenä muulle terveydenhuollolle.

Päihdeasiakkaiden edunvalvontaa poikkeusaikana

Epäkohtiin puuttumisen kynnys on tehty matalaksi sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Potilas tai asiakas voi aina tehdä muistutuksen yksikön vastuuhenkilölle, jos hoito, palvelut tai vaikka kohtelu on ollut huonoa. Jos puutteet ovat vielä pahempia, asiasta voi kannella aluehallintovirastoon. Päihdepalveluiden piirissä olevat tai niihin hakeutuvat ovat usein olleet huolissaan siitä, että asioiden esille nostaminen johtaa kostotoimiin viranomaisten taholta. Viime aikoina he ovat jossain määrin rohkaistuneet pitämään paremmin puoliaan.

A-Kiltojen Liitto ry:llä ja Päihdeasiamiestoiminnalla on yhteinen kohderyhmä ja yhteistyötä on tehty vuosien mittaan verkostostoissa edunvalvonta- ja vaikuttamistyössä. Kevään aikana päihdeasiamies on vieraillut A-Kiltojen Liitto ry:n Itä- ja Pohjois-Suomen alueen verkkotapahtumissa kertomassa alueiden A-kiltayhdistyksille toiminnastaan ja kuulemassa alueiden ajankohtaisista asioista. Vastaavia tapahtumia ja vierailuja on sovittu myös Etelä- ja Länsi-Suomen alueen A-kiltayhdistyksille. Tietojen vaihto edistää molempien työtä ja päihdeasiakkaiden asiaa.

Yhteydenottojen määrät päihdeasiakkailta ja heidän läheisiltään ovat hiukan vähentyneet viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti se on osoitus siitä, että palvelut toimivat entistä paremmin ja asiakkaiden asiat hoituvat.

 

Teksti:

Tuula Sillanpää

Päihdeasiamies

EHYT ry  

 



keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

A-kiltatoiminta on monipuolistunut korona-aikana

 

Verkkoympäristöstä on tullut ”uusi normaali” monissa A-killoissa. Tukea on annettu yksilötapaamisissa ja luontoon jalkautumalla. Huoli tuen ulkopuolelle jääneistä on kuitenkin suuri.  

A-Kiltojen Liitto ry on ollut mukana Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) vuodesta 2015 lähtien. Tutkimusohjelmassa tehdään kyselyjä, joissa tarkastellaan yhdistyskentällä tapahtuvia muutoksia ja ajankohtaisia teemoja. Helmi-maaliskuussa tehdyssä kyselyssä erityisteemana oli koronaepidemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien vaikutus yhdistysten toimintaan. Kyselyyn vastasi 28 A-killan toiminnanjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja.

Joka neljännessä A-killassa uusia toimintamuotoja

Koronapandemia rajoitustoimenpiteineen oli vaikuttanut monen A-killan toimintaan. Joka neljäs vastanneista A-killoista oli lopettanut toimintamuotoja. Kasvokkaisista tapaamisista ja ryhmätoiminnoista oli jouduttu luopumaan ja toimipaikkoja oli suljettu osittain tai kokonaan.

Toimintaa oli alettu myös järjestää uudella tavalla. Joka neljäs A-kilta oli ottanut käyttöön uusia toimintoja. Vertaisryhmiä ja muita palveluja oli siirretty verkkoon, samoin kuin koulutuksia, tapahtumia ja seminaareja. Osallistujiin oli pidetty yhteyttä puhelimitse ja erilaisilla viestintäalustoilla. Päiväkeskusten sulkeuduttua ihmisiä oli ohjattu palveluihin yksilötapaamisissa. Tapaamisia oli järjestetty aiempaa enemmän ulkotiloissa ja luontoon jalkautumalla.

Noin puolet vastaajista ilmoitti, ettei toimintaan ollut tehty merkittäviä muutoksia. Koronaohjeistuksiin oli vastattu rajoittamalla osallistujamääriä ja huolehtimalla turvaväleistä ja hygieniasta.



Osallistujien tavoittaminen oli ollut hankalaa. Valtaosassa A-killoista osallistujamäärät olivat laskeneet korona-aikana (ks. kuvio). Kaksi kolmesta A-killasta ilmoitti tavoittaneensa vähemmän osallistujia kuin ennen, reilu neljännes saman verran kuin yleensä. Yhdessä A-killassa korona-aika oli tuonut toimintaan lisää osallistujia.


 

Toiminnan tarve kasvaa poikkeusajan jälkeen  

Pyysimme vastaajia kertomaan omin sanoin, miten he näkivät koronakriisin vaikuttavan yhdistyksen tulevaisuuteen ja osallistujien elämään. Esiin tuotiin sekä huolia että ilonaiheita.

Suuri huoli liittyi osallistujien hyvinvointiin. Päihteidenkäytön pelättiin lisääntyvän, kun säännöllinen tuki päihteettömyyteen on monen kohdalla katkennut. Vastaajat kertoivat saaneensa yhteydenottoja, joissa oli kaivattu psykososiaalista tukea esimerkiksi katkaisuhoidon tai retkahdusten jälkeen. Huolta aiheuttivat myös yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden kasvu sekä ongelmien kasautuminen poikkeusajan jatkuessa.

A-kiltatoiminnalle nähtiinkin kasvavaa tarvetta poikkeusajan aiheuttamien haittojen ehkäisyssä ja korjaamisessa. Tarve liittyi enenevästi myös mielenterveyden tukemiseen, ja tämän tiimoilta kaivattiin yhteistyötä mielenterveysalan toimijoiden kanssa. Vastaajat uskoivat osallistujien palaavan A-kiltatoimintaan poikkeusajan päätyttyä, sillä poikkeusajan katsottiin kirkastaneen toiminnan merkitystä. Myös tarjottava tuki on monipuolistunut verkkoryhmien ja chat-palvelujen kautta. Verkko-osaaminen olikin kehittynyt monessa A-killassa uudelle tasolle. Kuten eräs vastaaja kuvasi

”Digiloikkaan on käyty nyt pakon sanelemana! Tämä tulevaisuuden välttämättömyys on tullut uudeksi normaaliksi yllättävän helposti”.

 

Sari Jurvansuu, Teemu Kaskela ja Jouni Tourunen työskentelevät A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0). 

Lue lisää: https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/mipa