maanantai 12. elokuuta 2019

Päihdeongelmaisen läheisen vaikea osa


Päihderiippuvuuteen sairastuminen koskettaa aina sairastuneen itsensä lisäksi myös hänen läheisiään. Tunnen valtavasti myötätuntoa sekä sairastunutta että hänen lähipiiriään kohtaan; sairaus ei päästä helpolla ketään. Tässä blogitekstissä keskityn läheisiin.

Päihdeongelmaisen läheisen vaikea osa

Päihdeongelmaisen läheisen osa ei ole helppo. Miten voi auttaa päihdeongelmaista niin, ettei samalla tukisi hänen päihteidenkäyttöään? Miten huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta hylkäämättä sairastunutta läheistään? Vaikea ja lähes mahdottomalta tuntuva yhtälö. 

Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Minun mielestäni asiassa on kaksi hankaluutta. On vaikea nähdä rajoja itsen ja läheisen välillä. Ja on vaikea sietää omia tunteita, omaa kipua siitä, että rakas läheinen sairastaa ja kärsii, eikä tälle asialle voi tehdä oikeastaan mitään. Päihdeongelmainen toipuu vasta sitten, kun hän itse siis hän itse sitä lujasti tahtoo. Jos toipuminen tapahtuisi läheisen toivomuksesta ja tahdosta, Suomessa ei kuka ties olisi yhden yhtä päihdeongelmaista.

Päihdeongelmaisen auttaminen niin, että korjaa tämän jälkiä, hoitaa tämän asioita, varjelee seurauksilta, antaa rahaa ja anteeksi uudelleen ja taas uudelleen, aiheuttaa jopa vahinkoa. Tällainen apu on näennäistä ja hetkellistä ja todellisuudessa vain mahdollistaa päihdeongelman jatkumisen. Mutta kenen on helppo sanoa ”ei”, kun rakas ihminen pyytää ja tarvitsee apua?

Näennäiseen auttamiseen ajautuminen on inhimillistä, kun päihdehimo pyörittää päihdeongelmaisen elämää ja siihen samaan pyöritykseen joutuu ennen pitkää myös läheinen. Ja mitä läheisempi, todennäköisesti sitä lujemmin. Kohta on vaikea, ja lähes mahdoton, erottaa, mikä on minun elämääni ja mikä läheiseni elämää. Missä sinun ja minun rajat ovat, kun kaikki on samaa kaaosta? Ja kun se hetken helpotus on kuitenkin helpotus. Tämä hetki, tämä viikonloppu saadaan huokaista, kun hankin jostakin krapulapullon, soitan töihin, että on sairaana, maksan tämän pikavipin, valehtelen puolesta ystäville, jaksan uskoa valheisiin, toivoa ja rakastaa. 

Tietoa päihteistä löytyy mm. Päihdelinkki.fi-sivustolta.
 A-killoissa on vertaistukea myös päihdeongelmaisten ja -toipujien läheisille.

Ja sitten ne tunteet? Läheinen tuntee rakkauden lisäksi myös huolta, surua, pelkoa, häpeää, vihaa, sääliä, syyllisyyttä ja avuttomuutta − sekä kerta toisensa jälkeen myös pettymystä. Hankalia tunteita helpottaa, jos voi purkaa ahdistuksen toimintaan, tehdä jotain. Vaikka edes huolehtia syömisistä, lainata rahaa tupakkaan, etsiä hukattuja kotiavaimia ja kännykkää, noukkia talteen kapakasta ja pestä oksennukset sohvasta. Mutta tekeminen lievittää vain omaa senhetkistä tunnetta. Päihdesairautta se ei poista eikä paranna.

Kysyn uudestaan: Miten voi auttaa niin, ettei tukisi päihdeongelmaa ja miten voi huolehtia itsestä niin, ettei hylkäisi toista? Vastaus on oikeastaan yksinkertainen, vain neljä sanaa: hakemalla tietoa ja tukea. 

Tieto lisää ymmärrystä siitä, minkälainen sairaus päihderiippuvuus on ja miten siitä on mahdollista toipua. Tukea läheinen tarvitsee omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tieto ja tuki yhdessä auttavat ymmärtämään oman jaksamisen kokoiset rajat ja sietämään tunteita.

Päihdeongelmaisen läheisen on ensin autettava itseään, jotta voi auttaa toista. Tämä on helppo kirjoittaa. Muuta helppoa siinä ei olekaan.

Näin minä ajattelen. Tämä on minun kokemukseni.

Teksti:
Kirsi Mäki
järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija
A-Kiltojen Liitto ry 






maanantai 11. maaliskuuta 2019

”Mites se sirkus voi sitten auttaa ihmisiä, eikös tämä ole yhtä sirkusta jo valmiiksi?”




Tämä kysymys ja sen muunnelmat nousivat ihmisten suusta ennen Tampereen A-Kilta ry:n Sirkus Fokus -hankkeen starttausta ja myös sen jälkeen.

Kyllähän se voi tuntua alkuun hassulta ajatukselta, että päihdetoipujayhdistykseen startataan Sosiaalisen sirkuksen hanke. Yleiskielessä sirkus sanaa myös käytetään usein kuvaamaan kaoottista toimintaa, jossa on vähän järjen häivää, jos sitäkään. Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana nämä kysymykset ovat vähentyneet. Osaltaan Sirkus Fokuksen ohjaajien välittäessä sosiaalisen sirkuksen sanomaa ja vielä tärkeimmin, kun ollaan huomattu minkälainen vaikutus kohtaamisilla ja ryhmillä on yksittäisiin ihmisiin.
Tämän kysymyksen vastauksen äärellä Sirkus Fokus päivittäin toki toimii.

Ryhmiin ja työpajoihin osallistuneet ovat kertoneet, että ilmapiiri on iloinen ja kannustava, osallistua saa omien voimavarojensa mukaan ja myös katsojana saa olla. Ryhmässä innostus myös tarttuu, ihmiset saavat oivalluksia, oppivat uusia temppuja ja jakavat niitä toisilleen spontaanisti.  Ryhmässä ollaan vertaisia ja kaikki yhdessä jännän äärellä.

A-kiltatoiminnan yhteiset arvot: päihteettömyys, kokemuksellisuus, toiminnallisuus, vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys sekä yhteistoiminta ja sosiaalinen sirkus sopivat yhteen saumattomasti. Arvot ovat mielestäni universaaleja ja pitävät sisällään paljon tärkeitä asioita, joihon Sirkus Fokuksen toiminta nojaa. Me teemme sirkusta meille yhdessä toisiamme kunnioittaen ja tukien. Opimme uutta yhdessä, jaamme tuntojamme sekä teemme työtä sekä henkisen että fyysisen muutoksen kanssa. Yhdessä harjoitellessamme liikumme, nauramme ja olemme yhdessä kehittämässä sirkusta ryhmän toiveiden mukaan.

Sirkus Fokuksen tiimiin kuuluu Lida, Antti ja Kaisa.


Sirkus Fokus on sirkus monelle. Meillä ei tarvitse osata valmiiksi mitään ja toiminnassa selviää myös paljon taitoja, joista osallistujat eivät ehkä olleetkaan tietoisia. Näiden sanoittaminen, esille nostaminen ja huomioiminen ovat tärkeää meille kaikille. Vuoden aikana ihmiset ovat pitäneet esimerkiksi kerran viikossa toimivaa Sirkuskahvilaa viikon kohokohtana. Kahvilassa on sirkusvideoita, lukuisia välineitä ja mukavaa seuraa. Kahvilaan voi tulla vain nauttimaan tunnelmasta ja voikin vaan viettää aikaa kahvia juoden. Moni kumminkin tarttuu johonkin välineeseen ja saa ohjausta joko ohjaajilta tai muilta kahvilan kävijöiltä.

Uuden oppiminen, onnistumisen kokemukset ja ilo ovat sirkustoiminnassa elemettejä, jotka ovat auttaneet minua itseäni löytämään fokusta ja oppimaan keskittymään paremmin. Suuri suosikkini, esineiden tasapainottelu käsieni ja leukani päällä, on tuonut vaivihkaa toiminnallisesti mindfullnesia elämääni. Myös ryhmäläisiltä noussut kommentti on ollut, että tasapainottelu on tuonut rauhallisia hetkiä hankaliin päiviin. Hetkisisistähän tämä maailma rakentuu, ja itse vakaasti uskon, että sirkusharrastuksen parissa vietetyt hetket tuo elämään positiivisia asioita, jotka heijastuvat muuhun elämään. Tästä on myös meillä Sirkus Fokuksen ryhmäläisillä kokemusta. Alussa voidaan jännittää kovastikin, mitä tuleman pitää ja sitten toimintaan käydessä yllätetään itsensäkin.

Eräälle ryhmäläiselle jongleeraus oli se juttu: yhden pallon kautta kahteen, sitten kolmanteen ja tällä hetkellä harjoitellaan neljällä pallolla. Vaikutus on näkynyt myös sosiaalisuuden lisääntymisellä ja intona jakaa oppimaansa muille. Tällaisissa tarinoissa on osaltaan vastaus otsikon kysymykseen. Sirkuksesta voi olla apua, ja aika kertoo kuinka se vaikuttaa laajemmin ihmisten elämään. Ohjaajina näemme ilon päivittäin, jota harjoittelu tuottaa.

Teksti:
Antti Kervinen
Sosiaalisen sirkuksen ohjaaja
Sirkus Fokus


Sirkus Fokus on Tampereen A-Kilta ry:n kolmivuotinen (2018–2020) kehittämishanke. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.