maanantai 7. maaliskuuta 2022

Valoa elämään naisten vertaistuellisesta toiminnasta

Olemme kokeneet, että avun hakemisen kynnys on naiselle korkea. Olemme sisäistäneet jo nuorena vaatimuksen pärjäämisestä esimerkiksi äitinä, puolisona tai työntekijänä. Pärjäämisen pakkoa lisää stigman eli häpeäleiman pelko.

 

”Kun olin pikkutyttö, äiti sanoi minulle, ettei ongelmista pidä puhua ulkopuolisille.”

 

Kun arki luhistuu

Sisukkaan naamion takana ongelmat syövät voimavaroja. Lopulta havahdumme siihen, että addiktiot sekä psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat lyövät ylitse hyökyaaltona. Hyväksi uskoteltu arki hajoaa. Oman hyvinvoinnin kustannuksella pärjääminen säteilee myös läheisiin – juuri heihin, joita halusimme pärjäämällä suojella.

 

”Tykkäsin työstäni ja menestyin siinä. Kompastuskiveni oli se, että tukiverkkoni romahti. Aloitin vahingoittavan suhteen.”

 

”Tulin sekakäyttäjäksi salakavalasti, kuin vahingossa.”

 

”Viihdyin työssäni, mutta sitten jouduin eläkkeelle. Jos ei ole eläkkeelle jäädessä muuta, jää tuuliajolle.”

 

"Oireilu romahdutti arkeni, syöksyin syvään kuiluun."

 

”Se oli pelkkää selviytymistä.”

 

”Kuulun seksuaaliseen vähemmistöön. Häpesin erilaisuuttani. Kun otin päihteitä, tunsin olevani enemmän samanlainen kuin muut.”

 

”Tuntui, että kukaan ei voi ymmärtää tilannettani.”

 

Turvallisuutta ja hemmottelua

Nainen on vertainen toiselle naiselle jo sukupuolestaan käsin. On asioita, joita vain naiset kokevat. Naiserityisessä toiminnassa viivähdetään naiseuden myötätuntoisessa taikapiirissä jakamalla kokemuksia ja tunteita. Ehkä vielä suurempi merkitys vertaisuudella on silloin, kun on koettu samankaltaisia tuskallisia elämänvaiheita tai ulkopuolisuutta jo pienestä pitäen verrattuna toisiin tyttöihin ja naisiin.

Naisten vertaisryhmissä voi kokea erikoista turvallisuutta. Naiset puhuvat omissa tapahtumissaan nimenomaan itsestään: arjestaan, pettymyksistään ja unelmistaan. Toisten kuunteleminen helpottaa, antaa suhteellisuudentajua.

 

”Hienointa on huomata, että en ole yksin, vaan myös muut kokevat vastaavaa.”

 

”Ryhmissä saan paljon jotain sellaista, jota en vaadi tai odota. Se jokin avautuu toisten kohtaloista ja     selviytymistarinoista.”

 

Toipumisessa ulkonäkökysymykset ja hemmottelun kaipaus eivät ole pinnallisia aiheita nekään. Hemmottelun salliminen itselle voi olla aluksi vieras, jopa kipeä ajatus, mutta hemmottelu lisää kauneudentunnetta ja itseluottamusta hoitaen rikkoutunutta minäkuvaa.

 

”Kiltanaisten tapahtumaan ensimmäistä kertaa mennessäni ajattelin, että onpahan maailman tylsin asia. Olin ollut pikemminkin hyvä jätkä. Päätin kuitenkin, että annan heille mahdollisuuden.”

 

”Psyykkinen sairauteni jää hetkeksi taka-alalle ja voin hengähtää.”

 

Yhdessäoloa sanoin ja sanoitta

Naisilla on suuri tarve ymmärtää itseään ja toisiaan. Kaipaus voi kuitenkin olla meissä niin vanhaa, että se on sanatonta. Äänimaljat, hiljainen keskittyminen värittämiseen, kuvien katseleminen ja rentouttava venyttely ovat esimerkkejä sanattomasta hoitavasta toiminnasta, joka on samalla hyväksyvää läsnäoloa yhdessä.

 

”Unelmakartan äärellä olen rauhoittunut ja kokenut vahvistumista.”

 

Toisaalta naisten ryhmässä kuullut sanat voivat koskettaa vahvasti. Mieleen voi jäädä kaikumaan toisen naisen lausuma tai yhdessä ääneen lausuttu vakuutus: Sinä ansaitset kaiken hyvän.

 

”Tämä lause pitäisi laittaa kotona jääkaapin oveen.”

 

”Olen saanut toisilta naisilta tukea, kuten kauniita sanoja. Kauniiden ja lempeiden sanojen merkitys on syvällinen.”

 


Kuvatyöskentely luo tilaa omien tunteiden ja unelmien tunnistamiselle ja arvostamiselle.

On kivaa kokoontua isommallakin porukalla juhlistamaan naiseuden valoa ja iloa. A-kiltanaisten yhteiset hyvinvointitapahtumat ovat olleet juhlapäiviä, joiden päättyessä on jäänyt haikea olo. Mitä minulle juuri nyt kuuluu -kierros kuuluu useimmiten toipujanaisten tapahtumiin. Kauneus – täytekakut, suklaa, kukat ja kynttilät – ovat tärkeitä. Ja ennen ne kaikkea kauniit sanat, joita sanotaan toisille.

 

Ikä menettää toipujanaisten yhteisöllisyydessä merkityksensä. Nuorempi nainen voi sanoa rohkaisevan sanan vanhemmalle ja vanhempi voi valaa luottamusta nuoremman mieleen.

 

”Me havahdumme ja saatamme löytää ratkaisuja eheytymiseen – tuntemattomankin ihmisen elämästä.”

 

”Mielestäni kiltanaiset ovat suvaitsevaisia, älykkäitä ja rohkeita.”

 

”Nykyään lapseni sanoo: Äiti, mä oon niin ylpeä sinusta.”

 

 

Teksti: Neljä kiltanaista ympäri Suomen

Koostaminen ja kuvat: Helsingin A-Kilta ry

maanantai 25. lokakuuta 2021

”On toipumisen edellytys, ettei jää kaunaa eikä katkeruutta”

 

 

Luota itseesi enemmän!

Opettele puhumaan. Kerro, jos on paha olo, äläkä teeskentele, että kaikki on hyvin.

Ei kannata lähteä kaikenlaisten päähänpistojen mukaan, älä kulje sieltä, mistä aita on matalin.

Älä lähde suorittamaan elämää!

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

Sinusta tulee osaava ja vahva!

 

Muun muassa näillä sanoilla A-kiltaveteraanit puhuttelivat nuorta itseään A-Kiltojen Liitto ry:n Veteraanipäivillä lokakuussa Utajärvellä. Aiheena oli muutaman vuoden takaista #olisinpatiennyt-kampanjaa mukaillen katsoa hetken verran taaksepäin tällä viisaudella ja ymmärryksellä, joka nyt oli.

Osaan antaa anteeksi itselleni ja muille, oli erään osallistujan vahvuus, kun jokainen vuorollaan sai nimetä oman vahvuutensa toipujana. Olimme tärkeän asian äärellä. On hyvä ymmärtää omaa historiaansa sekä omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Tosiasioita ei kannata vähätellä eikä mitätöidä, mutta anteeksi on viisasta antaa. ”On toipumisen edellytys, ettei jää kaunaa eikä katkeruutta”, kyseinen osallistuja vielä tarkensi. 

 

A-kiltaveteraani on pitkään ja vahvasti A-kiltatoiminnassa mukana ollut A-kiltalainen päihdetoipuja tai läheinen. Tässä kuvassa on yhteensä 240 vuotta toipumisen kokemustietoa.

 

Mitään toipumisen viisasten kiveä ei A-kiltaveteraaneilla tietenkään ollut nimetä tai osoittaa. Kuitenkin osallistujista pystyi aistimaan rohkeuden ja rehellisyyden tosiasioiden kohtaamisessa ja äärellä ja myötätunnon nuorta ja vanhempaakin itseä kohtaan.

Sillä muutos on hidasta. Toipuminen on hidasta. Vanhoja asioita ei ole tarpeen kaivella, mutta on hyvä, jos ne on saanut jossain joskus käsiteltyä. Monelle se paikka on ollut A-kilta. Monelle se paikka on A-kilta.


Uskallan näyttää tunteeni.

Osaan odottaa.

Osaan muuttua.

 

Teksti ja kuva:

Kirsi Mäki

järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija

A-Kiltojen Liitto ry

Kursivoidut tekstit: A-kiltaveteraanit




maanantai 17. toukokuuta 2021

”Yksi pahimpia ongelmia on se, että apua hakeva ja tarvitseva henkilö ei pääse palvelujen piiriin”

 

Päihdepalveluihin hakeutuvien ihmisten ongelmat muistuttavat usein toisiaan ja kaiken lisäksi pysyvät vuodesta toiseen pitkälti samanlaisina. Päihdeasiamiehelle tulevat kysymykset ja neuvontapyynnöt osoittavat, että vaikeuksia on ainakin tarpeen mukaiseen hoitoon pääsyssä, pitkissä odotusajoissa, hoito- ja kuntoutusjaksojen kestossa, hoitojatkumoissa, maksusitoumusten saannissa, läheisten palveluissa. Kun hoitoon jo on päästy, ongelmia ilmenee potilaan/asiakkaan kuuntelemisessa ja mielipiteiden huomioon ottamisessa, kohtelussa, yhteisesti sovitusta kiinni pitämisessä, henkilökunnan tiheässä vaihtuvuudessa, henkilön pompottelussa esim. päihde- ja mielenterveyspalvelujen välillä, tarpeelliseen muuhun hoitoon pääsemisessä ja omien potilastietojen saamisessa. 

Oikeus hoitoon tarpeen mukaan

Yksi pahimpia ongelmia on se, että apua hakeva ja tarvitseva henkilö ei pääse palvelujen piiriin. Odotusajat ovat liian pitkät. Jopa hoidon tarpeen arviointiin voi joutua odottamaan joitakin viikkoja. Arviointi itsessään vie aikaa ja sen jälkeen alkaa odotus hoitoon pääsemiseksi. Hoitotakuuajat toki on säädetty, mutta perusterveydenhuollon kolmen kuukauden aika arvioinnin päättymisestä hoitoon pääsyyn on odottavalle pitkä. Päihdepalvelut kuuluvat pääsääntöisesti perusterveydenhuoltoon. 

Lainsäädännössä korostetaan henkilön tarvetta apuun, tukeen ja hoitoon. Tarve edellä mennään ja yksilölliset tarpeet vaihtelevat. Jollekin asiakkaalle riittää ongelma-asioiden puheeksi ottaminen, mutta toinen saattaa tarvita pitkäaikaista laitoskuntoutusta. Kunnan tarjonnan pitää pystyä vastaamaan näihin ja kaikkeen siltä väliltä. Toisinaan kyseenalaistetaan liiaksi asiakkaan motivaatiota. Retkahduksia sattuu matkan varrella useimmille. Vaikka asiakas on ollut aiemmin hoidossa ja hoito on syystä tai toisesta loppunut, uudelleen hoitoon hakeutuminen on osoitus avun tarpeesta ja motivaatiosta.

Katko- ja vieroitushoidon ja laitoskuntoutuksen tarvetta on paljon. Katkolle ja vieroitukseen pääsy on helpompaa, mutta laitoskuntoutushakemusta voi joutua perustelemaan useaan otteeseen ja senkin jälkeen tulee hylkypäätös, johon on haettava muutosta. Vaikka laitoskuntoutuksen kesto tulee arvioida henkilön tarpeen pohjalta, on tavanomaista, että maksusitoumus myönnetään aluksi vain yhdeksi kuukaudeksi. Tilannetta kuitenkin arvioidaan kuntoutuksen aikana ja lisäkuukaudet ovat mahdollisia.


 


Päihdeasiamiehen verkkosivuilta löytää kattavan tietopaketin päihdeasiakkaan oikeuksista.

 


Asiakkaat helposti vertaavat itseään muihin, myös koko Suomen alueella. Koko valtakunnan tasolla epäreiluuden tunnetta lisää se, että eri kuntien päihdepalvelut vaihtelevat keskenään melkoisesti. Päihdepalveluiden siirtyminen hyvinvointialueiden vastuulle mahdollisesti korjaisi tilannetta.

Monella päihdeasiakkaalla on mielenterveysongelmia, somaattisia sairauksia ja sosiaalisia ongelmia. Paikoitellen heidän on vaikeaa päästää hoidattamaan muita sairauksiaan, vaikka niin ei saisi olla eikä päihderiippuvuus saa olla esteenä muulle terveydenhuollolle.

Päihdeasiakkaiden edunvalvontaa poikkeusaikana

Epäkohtiin puuttumisen kynnys on tehty matalaksi sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Potilas tai asiakas voi aina tehdä muistutuksen yksikön vastuuhenkilölle, jos hoito, palvelut tai vaikka kohtelu on ollut huonoa. Jos puutteet ovat vielä pahempia, asiasta voi kannella aluehallintovirastoon. Päihdepalveluiden piirissä olevat tai niihin hakeutuvat ovat usein olleet huolissaan siitä, että asioiden esille nostaminen johtaa kostotoimiin viranomaisten taholta. Viime aikoina he ovat jossain määrin rohkaistuneet pitämään paremmin puoliaan.

A-Kiltojen Liitto ry:llä ja Päihdeasiamiestoiminnalla on yhteinen kohderyhmä ja yhteistyötä on tehty vuosien mittaan verkostostoissa edunvalvonta- ja vaikuttamistyössä. Kevään aikana päihdeasiamies on vieraillut A-Kiltojen Liitto ry:n Itä- ja Pohjois-Suomen alueen verkkotapahtumissa kertomassa alueiden A-kiltayhdistyksille toiminnastaan ja kuulemassa alueiden ajankohtaisista asioista. Vastaavia tapahtumia ja vierailuja on sovittu myös Etelä- ja Länsi-Suomen alueen A-kiltayhdistyksille. Tietojen vaihto edistää molempien työtä ja päihdeasiakkaiden asiaa.

Yhteydenottojen määrät päihdeasiakkailta ja heidän läheisiltään ovat hiukan vähentyneet viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti se on osoitus siitä, että palvelut toimivat entistä paremmin ja asiakkaiden asiat hoituvat.

 

Teksti:

Tuula Sillanpää

Päihdeasiamies

EHYT ry