”Mites se sirkus voi sitten auttaa ihmisiä, eikös tämä ole yhtä sirkusta jo valmiiksi?”

Tämä kysymys ja sen muunnelmat nousivat ihmisten suusta ennen Tampereen A-Kilta ry:n Sirkus Fokus -hankkeen starttausta ja myös sen jälkeen.

Kyllähän se voi tuntua alkuun hassulta ajatukselta, että päihdetoipujayhdistykseen startataan Sosiaalisen sirkuksen hanke. Yleiskielessä sirkus sanaa myös käytetään usein kuvaamaan kaoottista toimintaa, jossa on vähän järjen häivää, jos sitäkään. Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana nämä kysymykset ovat vähentyneet. Osaltaan Sirkus Fokuksen ohjaajien välittäessä sosiaalisen sirkuksen sanomaa ja vielä tärkeimmin, kun ollaan huomattu minkälainen vaikutus kohtaamisilla ja ryhmillä on yksittäisiin ihmisiin.

Tämän kysymyksen vastauksen äärellä Sirkus Fokus päivittäin toki toimii.

Ryhmiin ja työpajoihin osallistuneet ovat kertoneet, että ilmapiiri on iloinen ja kannustava, osallistua saa omien voimavarojensa mukaan ja myös katsojana saa olla. Ryhmässä innostus myös tarttuu, ihmiset saavat oivalluksia, oppivat uusia temppuja ja jakavat niitä toisilleen spontaanisti.  Ryhmässä ollaan vertaisia ja kaikki yhdessä jännän äärellä.

A-kiltatoiminnan yhteiset arvot: päihteettömyys, kokemuksellisuus, toiminnallisuus, vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys sekä yhteistoiminta ja sosiaalinen sirkus sopivat yhteen saumattomasti. Arvot ovat mielestäni universaaleja ja pitävät sisällään paljon tärkeitä asioita, joihon Sirkus Fokuksen toiminta nojaa. Me teemme sirkusta meille yhdessä toisiamme kunnioittaen ja tukien. Opimme uutta yhdessä, jaamme tuntojamme sekä teemme työtä sekä henkisen että fyysisen muutoksen kanssa. Yhdessä harjoitellessamme liikumme, nauramme ja olemme yhdessä kehittämässä sirkusta ryhmän toiveiden mukaan.

Sirkus Fokuksen tiimiin kuuluu Lida, Antti ja Kaisa.

Sirkus Fokus on sirkus monelle. Meillä ei tarvitse osata valmiiksi mitään ja toiminnassa selviää myös paljon taitoja, joista osallistujat eivät ehkä olleetkaan tietoisia. Näiden sanoittaminen, esille nostaminen ja huomioiminen ovat tärkeää meille kaikille. Vuoden aikana ihmiset ovat pitäneet esimerkiksi kerran viikossa toimivaa Sirkuskahvilaa viikon kohokohtana. Kahvilassa on sirkusvideoita, lukuisia välineitä ja mukavaa seuraa. Kahvilaan voi tulla vain nauttimaan tunnelmasta ja voikin vaan viettää aikaa kahvia juoden. Moni kumminkin tarttuu johonkin välineeseen ja saa ohjausta joko ohjaajilta tai muilta kahvilan kävijöiltä.

Uuden oppiminen, onnistumisen kokemukset ja ilo ovat sirkustoiminnassa elemettejä, jotka ovat auttaneet minua itseäni löytämään fokusta ja oppimaan keskittymään paremmin. Suuri suosikkini, esineiden tasapainottelu käsieni ja leukani päällä, on tuonut vaivihkaa toiminnallisesti mindfullnesia elämääni. Myös ryhmäläisiltä noussut kommentti on ollut, että tasapainottelu on tuonut rauhallisia hetkiä hankaliin päiviin. Hetkisisistähän tämä maailma rakentuu, ja itse vakaasti uskon, että sirkusharrastuksen parissa vietetyt hetket tuo elämään positiivisia asioita, jotka heijastuvat muuhun elämään. Tästä on myös meillä Sirkus Fokuksen ryhmäläisillä kokemusta. Alussa voidaan jännittää kovastikin, mitä tuleman pitää ja sitten toimintaan käydessä yllätetään itsensäkin.

Eräälle ryhmäläiselle jongleeraus oli se juttu: yhden pallon kautta kahteen, sitten kolmanteen ja tällä hetkellä harjoitellaan neljällä pallolla. Vaikutus on näkynyt myös sosiaalisuuden lisääntymisellä ja intona jakaa oppimaansa muille. Tällaisissa tarinoissa on osaltaan vastaus otsikon kysymykseen. Sirkuksesta voi olla apua, ja aika kertoo kuinka se vaikuttaa laajemmin ihmisten elämään. Ohjaajina näemme ilon päivittäin, jota harjoittelu tuottaa.

Teksti:

Antti Kervinen

Sosiaalisen sirkuksen ohjaaja

Sirkus Fokus

Sirkus Fokus on Tampereen A-Kilta ry:n kolmivuotinen (2018–2020) kehittämishanke. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Paluu juurille – mahdollisuus uudistua

A-kiltatoiminnan vuositeemaksi vuodelle 2019 on valikoitunut Paluu juurille. Nopeasti ajatellen juurille paluun voisi kuvitella tarkoittavan taantumista, mutta tarkemmin tarkastellen A-kiltatoiminnan juuret ovat juuri sen suuntaista ”taantumista”, mitä A-kiltatoiminnassa tarvitaan tänä päivänä. 

Päihdepolitiikka, -hoito tai hoitamattomuus, päihteiden käyttökulttuuri(t), asenneilmasto ja lainsäädäntö ovat jatkuvassa muutoksessa, samoin oli tilanne A-kiltatoiminnan alkuvaiheessa. Eikä se muutos ole kaikilta osin toivottava päihteiden käyttäjän, päihdetoipujan tai läheisten kannalta tälläkään kertaa. 

Asiantuntijoiden lausunnoista välittämättä puretaan normeja ja vapautetaan alkoholia yhä helpommin saatavaksi, vaikka tiedetään, että meillä on, hieman lähteestä ja laskutavasta riippuen, noin puolisen miljoonaa riskikäyttäjää (esim. THL). Osa riskikäyttäjistä on työelämässä olevia ja pystyy vielä pitämään niin sanotun normaalin elämän kulisseja kunnossa. Vaan mitä tapahtuu, kun nykyisen epävarman talouden aika potkaisee riskikäyttäjän yt-neuvottelujen kautta pois totutuista rutiineista? Tai aikaresurssia vapautuu eläkkeen myötä? Miten A-kiltatoiminta voisi iskeä väliin ennen putoamista? Olisiko otettava mallia esimerkiksi 1970-lukulaisesta työelämäjärjestöihin kohdentuneesta työstä?

Samaan aikaan tapahtuu kulttuurista muutosta, kun hyvin erilaiset päihdekulttuurit törmäävät ja sekoittuvat. Suomi on vanhastaan vahvan alkoholikulttuurin maa, nyt vanhaan sekoitetaan vähintään yhtä vahvojen (ja vielä vanhempien) esimerkiksi kannabis- tai opiaattikulttuurien kasvatteja. Millainen tulee olemaan suomalainen päihdekulttuuri esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua? Millainen on silloin A-kiltalainen toipujaprofiili? A-kiltatoiminnan parissa on ensimmäisiä mainintoja narkomaaneista jo toiminnan varhaisvaiheessa, olisiko nyt aika päästä keskustelussa uudelle tasolle ja todella toivottaa erilaiset toipujat aidosti tervetulleiksi? Toimia kuten A-kiltatoiminnan pioneerit, jotka tunnustivat, ettei päihteetön yhteiskunta ole mahdollinen ja päättivät toimia päihdehaitoista vapaan elämäntavan puolesta.

A-Kiltojen Liitto ry:n Selvästi parempi-historiikista löytyy tietoa A-kiltatoiminnan syntyvaiheista. "1960-luvun alku oli maassamme juopoiksi kutsuttujen ihmisten vallankumouksen aikakautta," kerrotaan vuonna 2008 valmistuneessa Juha Rajalan toimittamassa teoksessa. Kuvassa myös painotuore Tarinoita toipumisen ja vertaisuuden voimasta -esite, joka tuo esiin päihdetoipumisen tarinoiden kirjon.

A-kiltatoiminnan alku on ollut rohkeaa ja ennakkoluulotonta. Päihdeongelmille on annettu nimiä ja kasvoja, inhimillistetty ongelmaa. On otettu kantaa ja vaadittu oikeuksia niin hoitoon kuin asialliseen kohteluun, viety tietoa laajasti niin ongelmaisille kuin eduskuntaankin. Pitäisikö A-kiltatoimintaan puhaltaa samaa ”kapinahenkeä”, tulla jälleen rohkeammin ulos turvallisten A-kiltaseinien sisältä? Vanha voi uudistua historiansa kautta, se, mikä on osattu kerran, on osattavissa jälleen. 

Suosittelenkin lämpimästi ottamaan käteen Juha Rajalan mainiosti koostaman A-Kiltojen Liitto ry:n Selvästi parempi-historiikin ja etsimään innostusta omista juurista.

Teksti:

Aulikki Otranen

järjestökoordinaattori

A-Kiltojen Liitto ry