A-Kiltojen Liitto ry:n perustamisesta tulee tänä vuonna
kuluneeksi 50 vuotta. A-kiltatoiminta on kuitenkin vanhempaa, ensimmäinen
paikallisyhdistys perustettiin Turkuun jo 56 vuotta sitten. Edunvalvonta on
ollut osa A-kiltatoimintaa sen käynnistymisestä alkaen. Liiton
perustamisvaiheessa edunvalvonta nousi sen keskeiseksi tavoitteeksi ja
toimintamuodoksi.
A-kiltatoiminnan alkuvaiheessa edunvalvonnan keskiössä oli päihdeongelmaisen
aseman parantaminen. Jo vuonna 1966
paikallisyhdistykset linjasivat yhteistä ulospäin suuntautuvaa toimintaa, jonka
tavoitteeksi nähtiin ”tietoisuuden lisääminen alkoholismin ja päihdyttävien
aineiden väärinkäytön sairausluonteesta”. Taustalla oli päihdeteidenkäyttäjiin
liittynyt stigma – syyllistävä leima, joka vielä tuohon aikaan oli varsin voimakas.
Monien vuosikymmenten ajan oli ajateltu,
että päihdeongelmaiset ovat itse syyllisiä tilanteeseensa, rangaistavia ja valvottavia sekä huoltoloihin eristettäviä.
Juoppojen
vallankumous
Tältä pohjalta asiaa tarkastellen voidaan ajatella, että
A-kiltatoiminnan käynnistäminen oli itsessään edunvalvonnallinen teko.
A-kiltoja perustamalla siihen asti häpeästä, piilottelusta ja syrjinnästä
kärsinyt ihmisryhmä päätti toipumisensa myötä tarttua omaan ja vertaistensa
tilanteeseen. A-kiltatoiminnan
pitkäaikaiset vaikuttajat ja vastuunkantajat, Risto Laiho ja Aarre Isokallio
kuvasivat Vesiposti-lehden haastattelussa (Vesiposti 3/2008) tuota tilannetta
toteamalla, että ”vasta A-kiltojen perustamisesta alkoi juoppojen
vallankumous”. Vielä 1960-luvulla A-kiltatoiminnassa
edunvalvonta näytti heidän mukaansa ”valtavalta elefantilta, jota oli lähdettävä
syömään pala kerrallaan”.
A-kiltojen synnyn myötä poistui kynnys, holhous, ja
ovet avautuivat kaikille päihdeongelmasta eroon yrittäville. ”Juoppojen
vallankumous oli sitä, että päihdeongelmaiset pääsivät itse vaikuttamaan omaan
hoitoonsa. Tässä vallankumouksessa oli kyse myös itsenäisyydestä, oman
määräämisvallan saavuttamisesta, aikuisen ihmisen suvereeniudesta.”
Päihdeongelmaisen stigman poistamisen lisäksi liiton
edunvalvonnassa pidettiin tärkeänä sitä, että alkoholiongelmaisille oli
tarjolla hoitoa ja huoltoa. Sen
saavuttamiseksi tehtiin kannanmäärittelyjä alkoholi- ja sosiaalipoliittisiin
kysymyksiin, laadittiin julkilausumia ja kannanottoja. Liiton historiassa
1960-luvun loppua ja 1970-lukua pidetäänkin julkilausumien aikana.
Varsin pian liiton perustamisen jälkeen sen edunvalvontaan
tuli myös toinen, sisäinen ulottuvuus. Liitto halusi pitää huolta A-kiltojen
toimintaedellytyksistä ja myös niiden toiminnan laadusta. 1970-luvulla haluttiin
kehittää A-kiltojen ryhmätoimintaa, päivätoimintaa ja virkistystoimintaa.
Edunvalvonnan tueksi käynnistettiin 70-luvun puolivälissä tiedotus- ja
koulutustoiminta. A-kiltojen edunvalvonta vahvistui liiton saatua vakinaista
henkilökuntaa 1990-luvulta alkaen.
Päihdeongelmaisen ja -toipujan asialla myös seuraavat 50 vuotta
A-Kiltojen Liitto ry:n historiaa tarkasteltaessa edunvalvonnan kulmakiviksi
näyttää nousseen päihdeongelmaiseen kohdistuvan leiman hälventäminen,
päihdehoitoon pääsemiseen ja sen laatuun liittyvät kysymykset sekä sisäisenä
edunvalvontatehtävänä A-kiltojen toimintaedellytysten turvaaminen. On syytä
kysyä, ovatko nuo tehtävät edelleen ajankohtaisia? Onko tulevaisuudessa
näkyvissä uusia edunvalvontatehtäviä?
On ilmeistä, että suomalainen yhteiskunta on liiton
perustamisen alkuvaiheista lähtien tullut suvaitsevaisemmaksi. Myös tieto päihdeongelmasta, kuten muistakin
riippuvuussairauksista on lisääntynyt ja hoito kehittynyt. Muista sairauksista
poiketen päihdeongelmaan liittyy edelleen häpeää, syyllisyyttä ja stigmaa,
jotka heikentävät päihdeongelmaan sairastuneen toipumismahdollisuuksia.
Päihdehoidon saatavuuden ja laadun suhteen ollaan A-kiltakentällä oltu viime
vuosina huolestuneita – tilanteen on nähty viime vuosikymmenen aikana
huonontuneen.
Jotain tilanteesta kertoo sekin, että Tampereella järjestettiin
marraskuussa 2017 julkinen mielenosoituskulkue päihdehoitoon pääsyn ja sen
laadun parantamiseksi. Sote- ja maakuntauudistus on tulevaisuuden ”valtava
elefantti”, jonka vaikutuksia päihdetyöhön, päihdepalveluihin ja
päihdeasiakkaan asemaan voi tässä vaiheessa vain arvailla.
Vaikuttaakin siltä, että A-kiltatoiminnan ja A-Kiltojen
Liitto ry:n edunvalvontatyö ei ole loppuun tehty vaan sitä riittää
tulevaisuudessakin. Muuttunut toimintaympäristö vaatii edunvalvonnalta uusien
keinojen käyttöönottoa – hyväksi todettuja edunvalvontakeinoja unohtamatta.
Teksti:
Ville Liimatainen
toiminnanjohtaja
A-Kiltojen Liitto ry
