Tipaton lähti lapasesta

Kymmenen vuotta sitten vuodenvaihde oli elämäni harmainta aikaa. 

Lohduton yksinäisyys oli tullut taas, kun ratkesin jälleen kerran juomaan marraskuussa pitkän raittiin jakson jälkeen. Mielessäni oli ajatuksia päättää päiväni jollain tavoin, mutta sekin kaatui omaan päättämättömyyteen, tai nyt jälkeenpäin ajatellen onnekseni luonteen vahvuuteen, toteuttaa mitään sen kaltaista. Joulukin oli mennä samassa turruttavassa pöhnässä, mutta onneksi ex-vaimo armahti ja pääsin puoliselvänä perheen pariin viettämään aikaa lapsen parissa. Vaikka poika oli kovin välttelevä keskusteluun kanssani, näin kuitenkin silmistä sen surun ja isänkaipauksen, jota hän oli kokenut viimeisten viikkojen aikana.

Juomiseni jatkui vielä uudenvuoden yli, mutta sitten aloin taas pohtia omaa tulevaisuuttani – tulevaisuutta, jota ei tuntunut olevan olemassakaan. Päivä päivältä sain jotenkin otteen sairaudestani ja alkoholia kului joka päivä entistä vähemmän. Vihdoin tajusin oman vastuuni lapseni kasvatuksesta. Ala-asteikäinen tarvitsee vanhemmilta vielä paljon tukea ja turvaa ennen kasvamista täysi-ikäiseksi. Halusin olla mukana vaikuttamassa siihen, ettei poikani tulevaisuus ole uhattuna ainakaan minun välinpitämättömyyteni johdosta.

Lopulta tuli se tipaton tammikuinen päivä eteen, jolloin en tehnyt mitään päätöksiä, miten kauan aion olla päihteettömänä, tai tehnyt edes itselle lupauksia olla juomatta. Halusin vain yksinkertaisesti kokeilla vieläkö minulla on tulevaisuutta päihteettömänä. Siitä alkoi elämässäni lopullisesti uusi aika. Olen saanut kokea valtavasti asioita, joita en ollut kuvitellut olevan olemassakaan. Tavannut kaltaisiani toipujia, joilta olen saanut vertaistukea ja voimaa jaksaa eteenpäin. Toimia päihteettömänä.

Kuvassa Matti syksyllä 2018 ihastelemassa Oulangan kansallispuistossa ruskan sävyttämiä maisemia. Luonto ja geokätköily-harrastus tukevat mitä parhaiten päihdetoipumista. 

Päivääkään en vaihtaisi pois näistä tipattomista päivistä. Suosittelen muitakin kokeilemaan ainakin yhden kuukauden ajan. Tosin vaarana saattaa olla, että saat selvästi uusia ajatuksia ja oivalluksia paremmasta elämästä, ja jäät koukkuun päihteettömyyteen.

Teksti:
Matti Moilanen
varapuheenjohtaja
A-Kiltojen Liitto ry 

Lisää päihteettömästä A-kiltatoiminnasta: https://a-kiltojenliitto.fi/

 

”Turvallisuuden tunne syntyy yhteisestä kokemuksesta”

Turvallisuus on merkittävä toipumisen mahdollistava tekijä 

Tärkeimmät asiat elämässä ovat usein myös niitä, joiden merkityksen ymmärtää vasta niiden ollessa uhattuna tai puuttuessa. Turvallisuuskin on saattanut tuntua itsestäänselvyydeltä, kunnes on kokenut turvattomuutta.

Päihde-ehtoinen elämä on turvatonta ja turvallisuus edellytys toipumiselle. Päihdetoipujat tietävät, että ilman turvaa ei voi olla toipumista. A-killoissa turvallisuudesta onkin tullut toiminnan keskeinen laatu- ja tulevaisuustekijä. Yhteenkuuluvuuden, tuen, ymmärryksen ja tasa-arvon kokemukset eivät toteudu ilman tunnetta turvallisuudesta. Turvallisuuden kokemus järjestön toiminnassa on myös MIPA-tutkimuksissa tunnistettu hyvinvointitekijä.

Pelottava ympäristö toimii päinvastoin, kuin turvaisa yhteisö. Turvattomuuden aiheuttama pelko saa ihmiset voimaan pahoin ja käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla, myös aggressiivisesti. A-kiltayhteisöissä turvattomuutta poistavat vahva yhteenkuuluvuuden tunne, arvot sekä yhteisön omat, kaikkia koskevat säännöt. Säännöt takaavat, että toiminta ei ole mielivaltaista.

Kokemus siitä, että on turvassa, mahdollistaa sosiaalisten taitojen kehittämisen ja itsetutkiskelun, huumorin, rehellisen avautumisen omista kipeistäkin kokemuksista, päihteidenkäytöstä ja taustoistaan. A-kiltalaiset toipujat kertovat turvallisuuden tuovan vapauden käsitellä yhdessä muiden kanssa tai miettiä yksin omaa päihdetoipumistaan. Vertaisuus ja turvallisuus yhdistyvät, kun vertaisten kesken on mahdollisuus kokemusten käsittelyyn ilman pelkoa moralisoinnista. Turvallisessa yhteisössä ei tarvitse esittää mitään.

A-kiltatoiminnan turvallisuuslupaus - toimintaan on turvallinen tulla

 

Hyvin usein vertaisyhteisöissä puhutaan ensikohtaamisen merkityksestä uuden tulokkaan vastaanottamisessa. Silloin kun ihminen ehkä vähiten sitä odottaa ansaitsevansa, hänet halutaan ottaa lämpimästi vastaan. Uusi tulokas on päivän tärkein ihminen. A-killoissa koetaan vahvasti, että uudelle tulokkaalle on tärkeää välittää kokemus toiminnan omaehtoisuudesta, luottamuksellisuudesta ja turvallisuudesta. Turvallisuutta on myös antaa toipumisrauha, vastuu ja tila kunkin omatahtiselle toipumiselle.

”Turvallisuuden tunne syntyy yhteisestä kokemuksesta”, totesi Sami Saloranta (vas.) A-kiltaseminaarissa 14.2.2018. Vieressä hymyilevä Johanna Jänkälä antoi tunnustusta A-kiltatoiminnalle: ”A-killan turvallisuudesta saa rohkeutta kohdata muunkin maailman”. Kuvassa myös Sari Granlund Haukiputaan A-killasta sekä Vesa Vaittinen Tampereen A-Killasta. Kuva: A-Kiltojen Liitto ry:n arkisto

On suoranaista kokemusviisautta, että A-kiltaan on turvallista palata myös retkahduksen jälkeen. Silloinkaan et ole hyljeksitty. Positiivinen syrjintä toteutuu, kun erityisen heikossa asemassa oleva saa erityiskohtelua. Näin tuetaan yhdenvertaisuuden toteutumista. Erityisen heikossa asemassa päihdetoipujina ovat esimerkiksi naiset, jotka ovat syvästi traumatisoituneet, joutuneet henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi ja joilla pelko tai häpeä rajoittaa toimintakykyä. Näiden naisten tavoittamiseksi on tarpeen tarkastella A-kiltalaista toimintakulttuuria ja kehittää tukea-antavia positiivisen syrjinnän käytäntöjä.

A-kiltatoiminnassa turvallisuus määrittyy helposti päihdetoipumisen ja sosiaalisten tekijöiden kautta. Olennaisesti tärkeitä ovat myös yleisesti tunnistetut turvallisuustekijät, kuten fyysisen koskemattomuuden vaaliminen sekä toimitilat, joihin ei liity ilmeisiä terveysriskejä tai -haittoja. Vaistomme, aistimme ja havaintomme vaikuttavat kokemaamme turvallisuuteen, eivät vain meille tarjotut lupaukset tai muiden vakuuttelut siitä. Kaikki eivät koe turvallisuutta samoin, joten kaikkia yhteisön jäseniä kannattaa kuulla, jos turvallisuutta määritellään tai arvioidaan.

Teksti:
Noora Nieminen

järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry

Lähteenä on käytetty Etelä-Suomen A-kiltojen aluetapaamisen 3.3.2018 teemakeskusteluaineistoja.

"Mä en olisi pysynyt raittiina ilman vertaistukea.”

A-killoissa joka päivä on vertaistuen päivä

Torstaina 18.10. vietetään kansainvälistä vertaistuen päivää. Yhteisöllinen ja toiminnallinen vertaistuki päihdetoipujille, päihdeongelmaisille ja heidän läheisilleen on A-kiltatoiminnan ydintä. Kansainvälinen teemapäivä on siis myös supisuomalaisen A-kiltatoiminnan päivä.

Vertaistuen monta merkitystä

A-Kiltojen Liitto ry kouluttaa vuosittain reilun parikymmentä vertaisohjaajaa A-kiltoihin. Itse toimin vertaisohjaajien kouluttajana. Tämän syksyn koulutusta suunnitellessani hain tietoa netistä vertaistuki-sanalla. Hakutuloksista yksi, ihan muun kuin päihdeongelmaisten vertaistuesta tehty opinnäytetyö¹, määritteli vertaistuen merkityksen minusta hyvin − ja myös A-kiltatoimintaan sopivasti. Vertaistuen anniksi oli kyseisessä opinnäytetyössä noussut kolme teemaa: selviytyminen, välittäminen ja jaettu kokemus.

Kyseisen opinnäytetyön mukaan selviytyminen oli tietotaidon karttumista ja voimavarojen saamista sairauden kanssa elämiseen. Välittäminen puolestaan oli aitoa kohtaamista ihmisten kesken ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Jaettu kokemus tarkoitti yhteistä kokemusta ja vastavuoroisuutta. Jäin pohtimaan näitä kuvauksia, ja ajattelen, että nämä kolme asiaa toteutuvat ehdottomasti myös A-kiltalaisessa vertaistuessa.

Selviytyminen − omat voimavarat löytyvät, vertaisten vinkit auttavat

Vertaistuen perusajatuksena on usko siihen, että ihmisellä itsellään on voimavaroja. Voimavarat täytyy vain löytää, ja siinä vertaistoiminta auttaa muun muassa toiveikkuutta korostamalla. ”Koska muutkin pystyvät selviytymään vaikeasta menneisyydestä niin miksen itsekin." Lisäksi vertaiselta saadut vinkit siitä, mikä hänellä on auttanut, voivat auttaa itseä. ”Olen saanut konkreettisia neuvoja esim. taloudellisiin ongelmiin.” Myös kaverin tekemät virheet voivat toimia varoittavana esimerkkinä. Neuvoja ja ohjeita ei kuitenkaan tuputeta, vaan toista arvostetaan ja kunnioitetaan, ja jokainen tekee itse omat valintansa.

A-Kiltojen Liitto ry koulutti 21 vertaisohjaajaa elo–syyskuun vaihteessa A-kiltoihin. Myös koulutukset ovat vahvasti vertaistuellisia. Kuvassa nykyisiä ja tulevia keskusteluryhmän ohjaajia.

 

Välittäminen − aitoja ihmissuhteita

A-kiltatoiminnassa vertaisuuden pohjalta syntyy merkityksellisiä ystävyyssuhteita, joissa sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, varakkuus tai mikään muukaan ei ole esteenä. ”Olen kokeillut yksin, ei onnistu. Hassua ettei ole yhtään väliä onko mies vai nainen, nuori vai vanhempi! Sairaus on sama kaikille.”

Joskus tarvitaan rankkojakin toimenpiteitä: ”Katkoin välit juopottelukavereihin ja parempia olen saanut tilalle.” Yksin ei tosiaankaan tarvitse jäädä, vaan A-kiltatoimintaan toivotetaan tervetulleiksi kaikki päihteettömään päivään vertaistukea tarvitsevat. A-killoissa on tarjolla aitoja elämyksiä ja aitoja kohtaamisia selvin päin. Usein A-kiltalaiset puhuvatkin A-kiltaperheestä, ja A-kiltaan tullaan kuin kotiin tulisi.

Jaettu kokemus − minä sinulle, sinä minulle

A-kiltatoiminnassa on jokaisen oma, mutta yhteinen kokemus päihdeongelmasta. ”Huomaan etten ole yksin ongelmani kanssa.” Ja asioista ja tunteista on helpompaa puhua toisen, saman kokeneen kanssa. Toinen käsittää ehkä jo puolesta sanasta tai katseesta. ”Vertaistuki merkitsee minulle ymmärrystä, kaikkea ei tarvi selittää alusta asti.” Ja sen, mitä on itse saanut kokea, haluaa antaa toiselle. ”Myöhemmin jo päihteettömyyden muodostuessa elämäntavaksi halusin auttaa muita kaltaisiani päihdetoipujia.” Tai: ”Vertaistuki on kaksisuuntaista. Kun antaa, saa.”

Vertaistuki on A-killan arkea

Yksinkertaisimmillaan A-kiltalainen vertaistuki on vapaamuotoista yhdessäoloa, A-killan päihteetöntä arkea. Toki se on myös A-kiltojen moninaisia vertaistukiryhmiä, joissa joko keskustellaan tai tehdään asioita yhdessä − tai molempia. Yhteistä näille on, että vertaisuus perustuu samaistumisen kokemuksiin, keskinäiseen luottamukseen, ymmärrykseen ja rohkaisemiseen.

Vertaistuki toteutuu A-kiltatoiminnassa jokaisena päivänä. Myös tänään!

Teksti: 

Kirsi Mäki

järjestökoordinaattori 

A-Kiltojen Liitto ry

Kursivoidut lainaukset ovat A-kiltalaisten kommentteja vertaistuesta ja sen merkityksestä kesäkuussa 2018.

¹ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/48643/Naarala_Nelli.pdf?sequence=2