2017 on erityinen vuosi.
2017 on hieno vuosi. Pienellä hienosäädöllä se on suorastaan erinomainen vuosi.
Koko vuoden ajan on juhlittu satavuotiasta itsenäistä Suomea. Suomea, jossa
korostetaan vapautta, tasavertaisuutta ja -arvoisuutta. On tuotteita,
tapahtumia, kampanjoita ja vaikka mitä. Virkistävänä erikoisuutena on
kiinnitetty huomiota asioihin, joita monesti pidämme itsestään selvinä, kuten
Suomen luonto. Luonnon päivät -kampanja olikin menestys, joka muistutti meitä
kaikkia siitä, miten monenlaiseen toimintaan luonto sopii ja miten hyvää
luonnossa oleminen meille tekee. Kampanjalla heräteltiin ymmärrystä siitä, että
suomalainen luonto on todellinen etuoikeus: puhdas, runsas ja suhteellisen
vapaasti nautittavissa.
Joulu juhlista (omin) jaloin?
Tasa-arvosta, nautinnan ja
valinnan vapaudesta ei voida kuitenkaan puhua jatkuvasti kiihtyvän juhlakauden
keskellä. Suomen satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivään, joulu ja
uusi vuosi lähestyvät kovaa vauhtia. Meneillään on myös kiivain pikkujouluaika,
mutta kun hetkeksi pysähtyy miettimään, onko se todella tasa-arvoinen kaikille?
Kuinka moni kokee, ettei voi, halua tai uskalla osallistua esimerkiksi
työpaikan pikkujouluihin, koska törmää siihen ikävään ilmiöön, että monesti
juhlat ohjelmineen suunnitellaan yhdestä näkökulmasta: alkoholia käyttävien
näkökulmasta. Entä ne henkilöt, esimerkiksi päihdetoipujat, jotka haluaisivat
juhlia ilman päihteitä? Onko heille varattu tilaisuus nauttia juhlasta,
tasavertaisesti itse valitsemallaan tavalla? Vai jätetäänkö moiset tunnelman
latistajat ehkä pahimmillaan kutsumatta mukaan?
Uskallan väittää, että
monikaan yhteisö ei suunnitelmissaan varaudu päihteettömiin osallistujiin. Tai
siihen, että juhlinnassa mukana on niitä, joille vaikkapa se pikkujoulu on
lähtölaukaus varsin kosteaan juhlakauteen, joka ei välttämättä päätykään pelkästään
omin voimin. Saati, että vietettäisiinkin päihteettömät pikkujoulut. Ajatus
päihteettömistä juhlista on nykyisin jo varsin vieras, sen todistavat ne
kommentit, joita itsekin kuulen vuosittain oman työyhteisön pikkujouluista. Ai
holittomat, no eihän ne sitten ole mitkään pikkujoulut! Haluaisin tietää, kuka
ja millä oikeuksilla määrittelee ainoan oikean tavan juhlia? Varmaa on, että
näistä juhlista kotiutuu molemmat kengät ja muutoinkin huono muisti tallella.
 |
| A-Kiltojen Liitto ry:n kampanja rohkaisee osallistumaan päihteettömän itsenäisyysviikon viettoon. |
Päihteetön juhlaputki
Yksilön vapauden
korostamisen kohdalla asetelma on lähes orwellilainen: on hyväksyttävämpää olla
alkoholia käyttävä yksilö (kunhan ei tule riippuvaiseksi) kuin käyttämätön.
Suomalainen juhlakulttuuri on muuttunut sadassa vuodessa suuresti. Tänään
alkoholin ajatellaan kuuluvan itsestään selvänä osana juhlaan kuin juhlaan.
Asetelma on kääntynyt päälaelleen: se, joka ei ota, joutuu perustelemaan ja
selittelemään valintaansa, vaikka raittius on ihmisen luontainen olotila.
Kaikki muu on opeteltua, monesti hampaat irvessä ”koska kaikki muutkin”.
Monella paikkakunnalla paikallinen
A-kilta tarjoaa vastatrendin: olet tervetullut juhlaan sellaisena
kuin olet, selvin päin. Pitkin vuotta on A-killoissa juhlittu ihan samoja
juhlia kuin muuallakin, vapaaehtoisvoimin järjestettynä, päihteettömästi. Enkä
ole kuullut kenenkään valittavan, miten ikävää oli, päinvastoin. Myös
itsenäisyyspäivää, pikkujouluja ja vuoden vaihdetta juhlitaan monessa
A-killassa. Halutessasi voit siis valita myös päihteettömän vaihtoehdon! Myös
sen varsinaisen joulun viettäminen on mahdollista monissa A-killoissa, joissa
vapaaehtoiset pitävät huolen, ettei joulua tarvitse viettää yksin.
Mitäs sanotte,
annettaisiinko tänä vuonna jokaiselle se todellinen valinnan vapaus?
Mahdollisuus viettää juhlansa itselleen parhaaksi katsomalla tavalla,
selittelemättä. Iloista itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun aikaa!
Teksti:
Aulikki Otranen
järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry
